Viikkoihin en ole pystynyt nukkumaan ilman unilääkkeitä. Ja koska olen yötöissä tänään en pysty nukkumaan muutenkaan. Väsyttää ja itkettää. Pikkutunneilla saan ehkä vähän levättyä.
Kaipaus toista kohtaan on suuri.Haluaisin vaan pitää lähellä ja tuntea lämmön. Enää sitä en toiselta saa.
Ahdistaa ja oon surullinen.
Tunnenko enää sitä iloa sydämmessä mikä on ollut?
Haluaisin saada rakastaa ja tulla rakastetuksi sellaisena kun olen. Mutta kuka haluaa rakastaa rikkinäistä ja sairasta ihmistä?
Lapsilleni yritän olla hyvä äiti. Toivottavasti he ymmärtävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti