Harmaa aamu, sadetta. Vieläkin vähän päänsärkyä ja huimausta.
Aion jatkaa Lorna Byrnen kirjan lukemista ja ottaa rauhallisesti.
Perheen kanssa yhdessäoloa.

Rauhallinen tunne sydämessä. Stressiä ei ole. Jotenkin olen tehnyt pikkuhiljaa jouluvalmistelut, eikä ne ole jääneet viimetippaan niinkuin useana vuonna.
Kotona hieno joulutunnelma.
Viime yöt olen nukkunut huonosti. Olen sitten noussut ylös ja lukenut kunnes uni on tullut silmään.
Omaa rauhallista aikaa. Kaipaan niin rauhaa, voin silloin paremmin.

Joulu on jo täällä, vaikka joulufiilis on vähän kadoksissa. Lieneekö syy siinä ettei ole lunta?!
Viimeiset päivät on sydämessä ollut rauhallinen tunne, ja uskon vielä tulevaisuuteen.
Kotona on kans ollut paremmin, ja toivon että löydämme yhteisen tien jatkaa.
Enkelikortin olen ottanut joka päivä, ja uskon niiden sanomaan.
Toivotan teille mukavaa joulua!!

Tänä aamuna jo herätessä tuntui paha olo.
Kun sydämes olisi jonkinlainen möykky joka puristaa ja ahdistaa. Mieli on maassa ja oon surullinen.
Paljon tekemistä näin ennen joulua, joten yritän purkaa pahaa oloani vaikkapa siivoukseen.
Tuntuu kun tulevaisuus ei olisi mitään tarjottavaa minulle. Masennus tuntuu tänään pahemmalta kun moneen päivään.
Täytyy vaan jaksaa.
Katson ensiksi mitä enkelikortit minulle lupaa täksi päiväksi.

Viime päivien tapahtumat ovat mielestäni merkki siitä että olen menossa oikeaan suuntaan enkelipolullani.
Sain kaveriltani lahjan jossa oli kolme enkeliaiheista tavaraa.
Myös toinen kaverini puhui minulle siitä miten ympärilläni on nyt enemmän valoa ja energiaa kuin ennen ja että minun pitää jatkaa sitä mihin itse toivon ja olen kiinnostunut.
Jotenkin nämä merkit antavat minuun uskoa että valitsen oikein.
Vielä se että Kirsi kirjoitti minulle viestin sai  minut vakuuttuman että tässä voi olla jotain minulle.
sain tänään tilaamani enkelikirjat, ja kortit.
Enemmän niistä toisella kertaa.
Ensimmäinen enkelikorttini viittasi oppimiseen ja opettamiseen..minä kun olen just miettinyt enkelikurssia..
En vielä tiedä miten tähän kaikkeen suhtautua. Olisi mukava jakaa kokemukset jonkun kanssa ilman että luullaan et nyt olen seonnut ;)

 Aikaa on vierähtänyt. Ollut aikomusta sulkea sivu koska en ole kirjoitellut.Mutta jostain syystä se on vielä tässä, ja luulen että sillä on jokin merkitys.
Kun olin ihan huonossa voimissani tapahtui jotakin. Lämmin tunne valtasi sydämen ja tiesin etten ole suruni ja huoleni kanssa yksin. Olkoon sitten enkelit tai Jumala totesin.
Samalla löysin kirjan "ole se valo joka ole"-Kirsi Ranto, Ja luin sen parissa päivässä.
Siitä ajatus lähti et jokin voima se minua kosketti sinä päivänä kun olin antamassa periksi.
Tästä on jatkunut rauhan etsiminen. Ja toivon löytäväni enkelit elämääni. Saa nähdä miten sujuu.
Tästä eteenpäin kirjoittelen kuulumisia tänne :)

Viime viikko oli paljon töitä. Kotona ehdin vaan kääntymään.
parisuhteessa hetki ihan hyvin ja ajatuksissa oli et ehkä tämä vielä kääntyy parempaan päin.
Mut sit loppuviikosta tuli taas takapakkia joka masentaa mieltä ja vointia.
Tänään oon voinut tosi huonosti.
Kun vaan jaksaisi jatkaa ja näkisi valoa tunnelissa..

Eilinen päivä, isänpäivä. Ei yhtään mustaa ajatusta.
Oltiin koko perhe yhdessä.
Ei pahoja sanoja. Ilmassa oli välittämistä.

Mieliala on mennyt ylä ja alamäkeä tänään. Väsynyt olo, ja olikin hyvä että sain nukuttua jokunen tunti.
Illalla tuntunut et elämä voittaa. Minä olen ilmoittautunut yhteen mielenkiintoiseen kurssiin, ollut iloinen ja positiivinen tulevaisuudesta. Yritän pitää kiinni tunteesta, sillä tiedän että voi hävitä yhtä nopeasti kun tuli.
Olen muistanut ystäviäni jotka ovat tukeneet minua, ja osoittanut kiitollisuutta heille.
Samalla miettinyt et miten he jaksavat kun pahoina hetkinä soitan heille ja kerron ajatuksiani. Siitä ei kannata murehtia he sanovat..

Lauantai

Uusi aamu ja päivä edessä. Sain nukuttua vähäsen.
Paha olo tulee niin yhtäkkiä. Aamukahvia juodessa iskee päälle pelko ja ahdistus.
Miten tämä päivä sujuu? Miten pärjään ja jaksan?
Odotan nä'keväni lapsia, samalla väsyttää niin että haluaisin vaan nukkua.
Itkettää.

Surullinen

Viikkoihin en ole pystynyt nukkumaan ilman unilääkkeitä. Ja koska olen yötöissä tänään en pysty nukkumaan muutenkaan. Väsyttää ja itkettää. Pikkutunneilla saan ehkä vähän levättyä.
Kaipaus toista kohtaan on suuri.Haluaisin vaan pitää lähellä ja tuntea lämmön. Enää sitä en toiselta saa.
Ahdistaa ja oon surullinen.
Tunnenko enää sitä iloa sydämmessä mikä on ollut?
Haluaisin saada rakastaa ja tulla rakastetuksi sellaisena kun olen. Mutta kuka haluaa rakastaa rikkinäistä ja sairasta ihmistä?
Lapsilleni yritän olla hyvä äiti. Toivottavasti he ymmärtävät.

Alku

Tänä aamuna sain nukkua pitkään. Herätessä on uusi päivä edessä. Eilinen päivä, yks niistä pahimmista on takana ja otan tämän uuden päivän vastaan.

Ahdistus alkoi tuntua parin tunnin päästä ja menin ulos tekemään pihatöitä.

Sain ajatukset pois huonosta ja raitis ilma teki hyvää. Päätin samalla että perustan blogin mihin kirjoitan tunteistani.

Olkoon tämä minulle tie paranemiseen ja ajatusten selvittämiseen.

En vielä tiedä miten kertoa koko tapahtumaa, otan päivän kerrallaan.